Yhteistyötä kohti

Kuntien talousarvioikokousten kierros on nyt takana päin. Tunnelmat olivat lähialueen kunnissa yhtäläisiä, palveluita pitää kehittää, rakennuksia uusia ja menopuolta pienentää. Vaikka yhtälö on tuttu, on se hullunkurinen.

Mietitään vaikka kuntien sote-puolta, kuten Janakkalan eläkkeelle jäänyt perusturvajohtaja Matti Valtonen meitä valtuutettuja usein muistutti, jos kunta olisi yritys, hänellä ei olisi minkäänlaista ongelmaa palvelujen myynnissä, päin vastoin. Mutta kun kunta ei ole yritys, joutuvat kunnat pohtimaan, miten jatkossa palveluita saataisiin kaupaksi vähemmän. Samalla tavalla kunnissa joudutaan myös miettimään, että kun asiakas on kuntalainen, niin kuinka kuntalainen ”ostaisi” eli käyttäisi halvempia palveluita, ei kalliimpia.

Tulevaisuuden haasteisiin yhtenä ratkaisuna nousi esiin kuntaliitoskeskustelu. Keskustelu eteni yhteen vai erikseen- kysymykseen jo ennen kuin se ehti edes kunnolla käynnistyä. Jos pelkkä yhteenliittyminen takaisi edullisemmat ja paremmat palvelut, olisi tässä maassa helppoa tehdä politiikkaa.  Kun kuntaliitoksista aletaan puhua, keskustelulle käy ikävä kyllä niin kuin on käynyt jo yli kymmenen vuotta sote-uudistus keskustelulle. Keskustelun ytimeen ei pääse palvelut. Viime hallituskaudella sote-uudistus keskustelua hallitsi puhe maakunnista ja valinnanvapaudesta.   

Kunnilla on samankaltaisia ongelmia, yhteisiä rajoja ja loistavia työntekijöitä. Poliitikot voivat tarjota mahdollisuutta rohkealle kokeiluilmapiirille resurssien ja luottamuksen kautta. Kuntayhteistyötä on ehdottomasti tehtävä siellä missä se paikka on. Kuntaliitoskeskustelu voi pahimmillaan rakentaa näkymättömiä muureja sinne missä niille ei ole tarvetta.