Turvallisuuden tunteen tärkeys

Maanantai 8.3.2021 klo 9.12 - Pirjo Alijärvi, Reijo Löytynoja, Marko Mustiala

Yhteiset kahvihetket, ystävien ja sukulaisten tapaaminen, merkkipäivien viettäminen isolla porukalla, harrastukset, tapahtumat, illanvietot ja monella myös työyhteisön läsnäolo - kaikki mitä pidimme normaalina ja aina mahdollisena onkin yhtäkkiä poissa. Viime keväänä kesti hetken ennenkuin pää asettui siihen asentoon, että sosiaalisia kontakteja oli rajoitettava kaikin mahdollisin tavoin. Nyt tätä entistä elämää kaipaa jo huutomerkein varustettuna. 

Tilanne ja arkisen elämän raju muutos on koetellut useiden henkilöiden turvallisuuden tunnetta. Tiedotusvälineissä ja erinäisissä sosiaalisen median keskusteluissa annetaan ristiriitaista tietoa tilanteesta. Uutisissa kerrotaan rajoitteista, tautitilanteen muutoksista ja toisissa vähätellään tilannetta väittäen kaikkea ylireagoinniksi. Mihin voi luottaa ja millä tavalla omaa ja läheisten terveyttä ja turvallisuuden tunnetta voi vaalia? 

Poikkeuksellisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa luotettavan tiedon saanti on perusoikeus. Pelkkä sähköisten välineiden kautta tapahtuva tiedottaminen ja palvelujen tuottaminen ei riitä.

Turvallisuuden tunne kuuluu jokapäiväiseen arkeen. Ikä ei saa olla toimivan ja turvallisen arjen este. 

Suomi vanhenee ja ikäihmisten määrä kasvaa. Sähköisten ja puhelimen kautta tapahtuvien palveluiden määrä on nousussa. Tämä tarkoittaa tiskipalveluiden vähenemistä ja tiedon siirtymistä sähköiseen muotoon. Henkilökohtaisen, kasvokkain tapahtuvan neuvonnan tarve ei ole vähentynyt. Jo puhelimen kautta tehty neuvonta voi olla kynnys monelle ikäihmiselle ja on muutenkin haastavaa muistamisen, hahmottamisen ja konkretian kannalta. Ja mistä ikäihminen saa tietoonsa palveluntarjoajan puhelinnumeron, jos internet ei ole tuttu asia?

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lähes puolella iäkkäistä kansalaisista on vaikeuksia hoitaa arkipäivän asioita älypuhelimella tai tietokoneella. Tämä saattaa nostaa häpeän ja avuttomuuden tunnetta tai muutosvastarintaa ja palveluista luopumista. Digitaidottomuus myös estää yhteiskunnallista osallistumista sekä tiedonsaantia. Arvion mukaan saattaa mennä jopa 20 vuotta, ennen kuin lähes kaikilla ikäihmisillä on riittävä perustason digiosaaminen.

Janakkalassa asuu arviolta n. 1500 digitaidotonta ikäihmistä, jotka ovat paperisen tai kohtaamisen kautta tapahtuvan tiedottamisen varassa. Viime keväänä kunnassa lähetettiin kirjeet kaikille yli 70 - vuotiaille. Tällä haluttiin varmistaa, että tärkeä tieto saavutti mahdollisimman kattavasti eri ikäryhmät.  Lisäksi seurakunnan kanssa on toteutettu yhdessä soittokierros yli 80 - vuotiaille kuntalaisille kahdesti. Edelleen tilanne on vaikea ja pääsy luotettavan tiedon äärelle tulisi varmistaa kaikille. 

Ikäihmisten asioita käsiteltäessä pitää myös huomioida ikään liittyvät mahdolliset sairaudet ja kulumat ja niiden vaikutukset toimintakykyyn. Esimerkiksi muistisairausdiagnoosien määrä tulee kolminkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä (tällä hetkellä n. 200 000 dg).

Turvallisuuden tunne on tärkeä paitsi yksilön inhimillisen arjen ja toimintakyvyn kannalta, myös yhteiskuntarauhan näkökulmasta. Ravinnon, juoman ja kodin lisäksi on kyse perustavaa laatua olevasta tarpeesta. Jokainen meistä voi vaikuttaa yhteisössä koettuun turvallisuuden tunteeseen. Se, miten käyttäydymme ja puhumme toisillemme, viestimme sosiaalisessa mediassa tai tiedotusvälineiden välityksellä, vaikuttaa ympäristöömme. Meillä on vastuu myös tiedosta, jota levitämme eteenpäin.

Päätöksenteon siirtämisen sietämätön keveys

Lauantai 13.6.2020 klo 12.19 - Mikko Viskari

Koronan vaikutukset julkiseen talouteen olivat poikkeukselliset. Kunnilla tulee olemaan haasteelliset ajat, kun verotulot tulevat pienentymään huomattavasti. Kuitenkin kun tarkastelemme varsinkin 2010-luvun ilmapiiriä ja keskustelua julkisesta taloudesta, taloustilanne on aina ollut haastava ja muutokset tapahtuneet melkeinpä vain huonosta huonompaan.

Oma urani Janakkalan valtuustossa alkoi 2013 ja heti ensimmäisenä alettiin parantamaan taloutta talouden tasapainottamisohjelman TPO:n avulla. Talous parani ja ei parantunut, luvut muuttuivat, mutta paineet tasapainottamisesta ei ole poistunut yhdeltäkään vuodelta tämän jälkeen. Jos tutustuu vaikka talousarvioihin, tilannekuva esitellään aina vaikeana ja haastavana. 

Vaikeat ja haastavat ajat ovat saaneet myös päättäjät siirtämään investointeja vuosi vuodelta eteenpäin. Koulurakennukset ovat olleet jo hetken aikaan elinkaarensa päässä ja esimerkiksi Tervakosken terveyskeskuksen uusiminen on keikkunut tulevissa investoinneissa vuosia, ainakin niin kauan kun minä olen ollut valtuutettuna. 

Paine koulujen uusimiseen kasvoi kuntalaislaisaloitteen myötä ja kuntavaalien alla koulukeskukset nousivat vaalien pääteemaksi. Tosin varaa päätöksiä ei ollut enää mahdollisuutta venyttää, päinvastoin, uudet koulut olisi pitänyt olla jo valmiina edellisen vaalikauden jäljiltä. 

Nyt kun kohtasimme koronan, on hyvä katsoa päätöksentekoa taaksepäin. Investointien siirtäminen vuodesta toiseen ei tuonut parempaa aikaa vaan Janakkala pääsee viemään useita investointeja kerralla eteenpäin vaikeamassa tilanteessa kuin kertaakaan aikaisemmin. On myös todennäköistä, että jos osa isoista investoinneista olisi jo tehty, meillä olisi parempi lähtökohta suoriutua tulevasta ajasta. Ongelman siirtäminen harvoin poistaa itse ongelmaa. 

On yksi asia, jonka investointeja me olemme lykänneet kuntana ja kansakuntana vuosia, ja se on ympäristö. Koronan jälkeisessä ajassa päätöksenteon todelliseksi pohjaksi pitäisi ottaa ympäristön huomioiminen. Tänäkin vuonnakin menetämme lajeja ja menetämme ne lopullisesti. Kuinka kauan uskallamme lykätä ympäristöämme koskevaa päätöksentekoa?

(Kirjoitus on julkaistu myös Hämeen Sanomien mielipide-palstalla 10.6.2020).